Yleensä askartelu on sisältänyt poikien kuvia tai jotain pojista. Viime vuonna painettiin paperille poikien käden jäljet ja tehtiin niistä kukkaset. Tänä vuonna oli jalanjälkien vuoro.
Siinä vaihe 1 valmiina. Oli muuten homma. Olin vähän epäileväinen sen suhteen, saadaanko ainuttakaan kunnollista jalanjälkeä paperille, Leanderilta ainakaan. Sulkeuduttiin värien, papereiden ja poikien kanssa vessaan. Leopold oli ihan innoissaan ja hyvin avulias. Hänen kanssaan näytettiin mallia Leanderille, mitä ja miten tehdään. Leander oli innoissaan myös, hyvä, kun malttoi odottaa vuoroaan. Meni siis yllättävän hienosti ja sutjakkaasti. Piti kyllä olla nopea ja tehokas. Kylppäri näytti aikamoiselta touhun jälkeen ja pojat myös. Mutta vedellä siitä selvittiin.
Sillä aikaa, kun maalailin perhosille vartaloita, pojat sai käyttää loput värit maalaamiseen. Levitin isoja papereita keittiön pöydälle ja sitten vaan hommiin. Värinä käytettiin ihan tavallisia sormivärejä, joista sekoittelin violettia, vaaleansinistä ja vaaleanpunaista.
Siinä sitten valmis tuotos, Leopoldin ja Leanderin jalanjälkiperhoset liitelemässä paperilla. Paperin takana on nopean ajattelutyön tuloksena syntynyt runo:
"Perhoset tuovat viestin tään,
aina kun sä niitä näät,
muista kahta pientä poikasta,
joiden jalanjäljistä on
syntynyt jotain kaunista.
Samoin poikien ajatuksissa
on ihminen, jota muistella,
ilolla ja onnella ajatella.
Kiitos mummu Sinulle,
kun olet olemassa meille!"
Tarkoituksena ja tavoitteena tietenkin saada mummot liikuttumaan. Katsotaan, kuinka onnistuu tänä vuonna ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti