Viime yönä pari tuntia valvoneena tämän päivän aiheeksi sopiikin hienosti unet. Uniasiat mietityttävät varmaan, jos ei jokaisessa, niin ainakin lähes jokaisessa lapsiperheessä jonkin verran. Tuskin on kovinkaan montaa perhettä, jossa nukutaan aina hyvin lasten ollessa pieniä. Tää on tietenkin olettamus, en voi tietää. Eikä kaikki toki koe asioita samanlailla. Joku voi pitää pariin kertaan heräämistä ihan normaalia, toiselle se on jo liikaa.
Meiän perheessä lapset ovat tai ovat olleet keskimääräistä huonompia nukkujia kumpikin. Tai siltä musta tuntuu, enhän mä toki tässä mitään virallisia tilastoja ole koonnut. Voi olla myös, että mun psyyke vaan kestää huonosti unettomuutta. Psyyke tässä on kovilla näiden vuosien aikana välillä ollutkin.
Leopold oli vauvana ja taaperona sellainen kohtuuhuono nukkuja. Heräili usein, nukkui pahimmillaan kaksi tuntia kerrallaan ja sitä sitten selviteltiin, mikä pojassa on vikana. Vai onko mikään. Allergioita löytyi ja atooppinen iho muttei ne heräilyjä sinällään selittäneet. Se vaan heräili aikansa, kunnes aika tarkalleen vuoden ja kolmen kuukauden iässä alkoikin yhtäkkiä nukkua. Aikamoinen fiilis oli silloin, kun useampi kokonaan nukuttu yö oli takana. Siitä lähtien Leopold on kyllä noin muutaman kuukauden välein pitänyt sellaisen herään ja vaeltelen-kauden. Nykyään poika näkee painajaisia aina aika ajoin ja heräilee keskimäärin kolme kertaa yössä, kun on painajaiskausi päällä. Ja tietenkin kaikki sairastelut ja sensellaiset vaikuttaa öihin myös, sehän on ihan selvä.
Leander sitten taas on vetänyt veljeään "paremmaksi" tässäkin asiassa. Ihan vauvana poika nukkui siten kuin vauvat nukkuvat, säännöllisen epäsäännöllisesti. Sitten alkoikin heräily. Tunninkin välein heräsi tai sitten huusi yökaudet. Kahdeksan kuukautisneuvolassa olin niin puhki ja väsynyt, että itkin sekä terveydenhoitajan että lääkärin käynnit läpi. Neuvolan vastaus yöheräilyihin oli laittaa lähete sairaalan unikouluun, jota paruin sitten myös, koska tuntui, etten haluaisi Leanderia sinne. Samalla kuitenkin tiesin, ettei voitaisi jatkaa niin tai mä olisin pian sairaalassa, en jaksaisi enää pian. Neuvola lähetti hätiin perheohjaajan ja me käytimme Leanderia yksityisellä lääkärillä tarkistaaksemme, ettei pojassa tosiaan ollut mitään fyysistä vikaa, joka aiheuttaisi heräilyn. Mitään ei löytynyt. Ja toki siis olimme kotona jo käyneet läpi lempeitä unikouluja, joita Leander ei sietänyt. Tuntui, että jätkä veti herneen enemmän nenään, jos häntä koitti jotenkin taputella tai hyssytellä yöaikaan. Vieressä ei nukkunut myöskään, se aiheutti monen tunnin valvomisen, kun poika ei vaan osannut rauhoittua. Yöimetyksenkin lopetin. Yritetty siis oli ja alkoi olla omat keinot ja jaksaminen niin vähissä, että vieläkin tuntuu pahalta edes muistella. Perheohjaaja neuvoi siirtämään Leanderin Leopoldin huoneeseen ja sitten aloitettiin perinteinen, kauhisteltu, parjattu huudatusunikoulu. Toki vähän lempeämpään malliin. Ja se auttoi. Auttoi siinä määrin, että yöheräilyt väheni yhteen-kahteen ja yöriekkuminen jäi pois. Koin, ettei sairaalan unikoulua tarvittu ja pärjättäisiin kotonakin. En tiedä sitten, auttoiko Leanderia eniten se, että siirtyi nukkumaan veljensä kanssa vai se, ettei häntä yksinkertaisesti hyssytelty ja taputeltu ja niinsanotusti häiritty pitkin yötä. Mitään pitkiä huutomaratoneja ei tullut, vaikka niitä pelkäsinkin. Jos Leander itki pidempään, kävin sanomassa, ettei ole hätää mutta usein hän itkeskeli tovin eikä kovin pitkään edes.
Noh, Leanderin unet menevät myös vaiheittain, ihan samoin kuin veljensä. Siis että hänellä on välillä parempi vaihe, jolloin hän saattaa nukkua yöt läpeensä tai sitten huonompi vaihe, jolloin hän heräilee paljon. Tuossa 1,5 vuoden korvilla alkoi olla ensimmäiset yöt, kun Leander nukkui yön heräämättä. Siihen asti oli monenmoista, välillä hän riekkui taas tuntikausia hereillä ja välillä vaan kävi hereillä ja nukahti takaisin. Tutti poistettiin herralta reilun vuoden ikäisenä ja sekin auttoi kyllä vähän.
Uskon, että Leander on levoton tyyppi, jonka on vaikea nukahtaa takaisin, jos herää yöllä. Hän havahtuu unestaan helposti ja siinä sitä sitten ollaan. Nyt on menossa semmoinen vaihe, että hän osaa kiivetä pinnasängystään pois ja tekee sitä yökaudet. Viikonloppuna pojille onkin tulossa kerrossänky, katsotaan, miten se vaikuttaa. Paljon Leander nukkuu vieressä, aina sekään ei auta. Sitten nukutaan niinä öinä, kun nukuttaa, ja koitetaan selviytyä päivistä. Nyt on ollut aikamoista, kun itsekin on töissä mutta onneksi tietää sen, että Leanderkin pystyy nukkumaan yöt. Jostain syystä hän ei vaan aina nuku. Raskastahan se on silloin, jos pojat heräilevät vuorotellen. Tai jos Leopoldilla on ollut huonojen öiden vaihe ja perään Leanderilla tai toisinpäin. Nukkuu ne onneksi joskus samaankin aikaan. Se ajatus lohduttaa.
Henkisesti ja fyysisesti on kyllä välillä aika poikki. Työssä olo on kyllä auttanut henkisesti siten, että on ollut jotain omaa ja jotain muuta kuin se kotielämä. Että vaikka väsyttää, elämässä on enemmän sisältöä nyt kuin kotiäitinä. Joskus ollaan leikillisesti, puolitosissaan, mietitty, että kolmatta ei kyllä uskalleta, koska ne on olleet nyt malleja huono nukkuja ja huonompi nukkuja. Kolmas olisi ehkä sitten huonoin nukkuja ja voi olla, ettei vaan jaksaisi. Kroppa on ollut niin kovilla tässäkin jo ja mieli vielä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti