Kävin tosiaan vähän aikaa sitten päiväkodilla poikien vasu-keskustelussa. Se olikin ensimmäinen laatuaan ikinä. Hyvin valaiseva kokemus, jollen sanoisi.
On aina mukava jutella lapsistaan ja olinkin hyvin kiinnostunut kuulemaan, miten pojilla menee. Vienti- ja hakutilanteissa on vaihdettu kuulumisia kyllä mutta aika nopeasti ja pinnallisesti. Yleensä unohdan, mitä mun piti kysyä ja paimennan pojat vaan nopeasti pukemaan ja kotiin. Viedessä mulla on usein kiire töihin, joten ei siinäkään montaa sanaa vaihdeta. Pojat ovat tosiaan samassa ryhmässä, jossa lapset ovat jaettu isoihin ja pieniin. Isoissa on syksyllä eskariin meneviä ja Leopold, joka täyttää seuraavaksi viisi. Pienissä on yhteensä kolme suunnilleen Leanderin ikäistä sekä pari juuri neljä vuotta täyttänyttä.
Pojat ovat olleet päiväkodissa vasta muutaman kuukauden mutta ovat sopeutuneet hyvin ja sain kuulla, että poikani ovat hyväntuulisia, aurinkoisia, perustyytyväisiä ja kertakaikkisen herttaisia. Henkilökunta on heihin varsin tykästyneitä ja pojat luottavat ryhmänsä aikuisiin.
Leanderin vahvatahtoisuus ja voimakas temperamentti ei kovinkaan paljon näy vielä päiväkodissa, mikä on ihan luonnollista kyllä. Leanderia kehuttiin kovasti, pojalla on jo käytöstapojen alkeet hallussa ja hän on hyvin ilmeikäs. Sanojakin sanoo mutta ilmehtii kasvoillaan ja koko vartalollaan asiansa hyvin myöskin. Yhteen ikätoveriinsa on kovin ihastunut ja huolehtii tytöstä kovasti. Toki kiusaakin välillä, opettelee juurikin niitä hyviä käytöstapoja. Miten saa toista kohdella ja niin edespäin. Se kuulostikin jo vähän enemmän Leanderilta. Ei vaan, kyllä mä allekirjoitin kaiken, mitä lapsestani sanottiin ja oltiin Leanderin taidoissa hyvin samoilla linjoilla. Ainoastaan pottajutut sujuvat kotona erittäin paljon taitavammin kuin päiväkodissa mutta niillähän ei kiire vielä olekaan. Sanoin, ettei kiirehditä ja edetään Leanderin tahtiin.
Leopold on sosiaalinen kaveri, joten en kauheasti jännittänyt sitä, miten hän sopeutuu päiväkotiin. Ehkä sitä eniten, miten Leopold pääsee ryhmään mukaan. Hän kun on ryhmänsä pienin. Vähän Leopoldilla olikin ollut aluksi vaikeuksia päästä ryhmään mukaan ja löytää kavereita mutta asia on helpottanut ja kavereita löytynyt. Leopold on kyllä hiukan liiankin mukautuvainen ja yhdeksi tavoitteeksi hänelle asetettiin se, että oppisi pitämään enemmän puoliaan. Muutoin Leopoldilla menee hyvin, hän on taitava ja omaa hyvät keskustelutaidot. Olimme samaa mieltä myös siinä, mitä Leopold osaa ja mitä pitää harjoitella.
Oli varsin helpottavaa kuulla, että pojilla tosiaan menee päiväkodissa hyvin ja heistä pidetään. Sain myös itse palautetta, olen helposti lähestyvä äiti, jolle on helppo kertoa asioista. Myös vaikeista. Annoin itsekin palautetta, kerroin, että olen hyvin tyytyväinen lasteni päiväkotiryhmään ja ryhmän henkilökuntaan ja yhteistyömme on lähtenyt käyntiin mielestäni hyvin. Tämä kaikki on tärkeää, jotta lapsilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Ja siltä se kyllä vaikuttaakin, niin mielellään pojat päiväkotiinsa menevät.
Tuntuu, että vasu-keskustelun jälkeen pojat on vielä helpompi viedä päiväkotiin ja ilmapiiri on ollut vielä avoimempi ja ystävällisempi. Johtuu varmasti siitä, että ilmaisin tyytyväisyyteni ja siitä, että sain kuulla pääosin positiivisia asioita lapsistani ja ajatukseni siitä, että ryhmän aikuiset koostuvat järkevistä ihmisistä, vahvistui. Poikani ovat päivän ajan hyvissä käsissä ja se on kyllä äärimmäisen tärkeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti