Olen pitänyt blogia, muutamaakin, joskus. Niissä on käynyt, kuten joskus käy, eli syystä tai toisesta ne kaikki ovat menneisyyttä nyt. Pitkään mielessä on ollut uuden blogin tekeminen. Alusta aloittaminen. Kirjoittaminen on mulle tärkeää ja olen kaivannut blogin pitämistä. Katsotaan, miten tämä lähtee käyntiin.
Blogissa on kaikenlaista minun elämästäni ja poikieni Leanderin ja Leopoldin edesottamuksista. Varmaan aika tavallista jorinaa, sellaista, mitä lapsiperheen arjesta voi kertoa. Poikani ovat vilkkaat ja aikaansaavat lähes 2- ja 5-vuotiaat veljekset, joten touhua ja tekemistä riittää. Aiheet eivät ihan nopeasti lopu kesken, koska pojat pitävät hyvän huolen siitä, että äidillä riittää säpinää.
Blogin nimi on lainattu Erinin kappaleesta On elämä laina, koska sitähän se elämä loppukädessä on. Tässä sitä kulutetaan, kun se on meille annettu mutta kukaan ei ole täällä ikuisesti. Tuon ajatuksen koitan pitää mielessäni silloin, kun väsyttää, kyllästyttää tai arki kuluu vauhdilla. Joskus on hyvä pysähtyä.
Toivon blogin suovan minulle näitä pysähtymisen hetkiä, muistiin merkittyjä arkipäivän iloja ja suruja. Arki on joskus harmaata, joskus hyvinkin värikästä. Poikieni kanssa aika usein suhteellisen hullunkurista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti