Yövuorossa. Aika leppoisaa, omaa aikaa ainakin. Tavallaan. No, pitänyt kirjoittaa äitienpäivästä mutta tässä ollut kaikenlaista.
Äitienpäivän aamu on meidänkin taloudessa varmaan samantyylinen kuin monessa muussakin kodissa. Isä ja lapset puuhaavat äidille aamupalaa ja äiti nukkuu, tai on nukkuvinaan. Pojat tulivat lahjojen kanssa herättämään mut aamupalalle. Meillä ei syödä sängyssä, koska vilkas taapero ja innokas leikki-ikäinen on sellainen yhdistelmä kuuman kahvin kanssa, että äitiä jännittäisi liikaa. Niinpä on sovittu, että aamupala katetaan pöytään ja lahjat saa tuoda sänkyyn. Pojat olivat kumpikin askarrelleet päiväkodissa ihanat kortit ja tehneet lisäksi isänsä kanssa sarjakuvatarinan valokuvilla. Se oli todella hieno ja hauska. Sain myös ruukkuruusun ja suklaalevyn, vaikka ollaankin poikien isän kanssa puhuttu, ettei hankita lahjoja, poikien askartelut riittää. Silloin kun Leopold oli pieni sain kyllä myös niitä lahjojakin miehen ostamana. Sitten kun Leopold tuli siihen ikään, että pystyi jo jotakin askartelemaan tai tekemään isänsä kanssa, kerroin, etten tarvitse mitään muuta lahjaa kuin sen, että elämäni miehet ovat tehneet mulle jotain yhdessä. Mies kyllä toteuttaa tämän toiveen aina hyvin. Ja sit oon sanonut, etten kokkaa äitienpäivänä yhtään, joten mies on vastuussa ruokahuollosta valitsemallaan tavalla.
Aamupalalla tarjoiltiin croisantteja ja prinsessakakkua kaupan pakastealtaasta. Mies ei ole mikään leipuri eikä ruuanlaittajakaan. Joskus tekee jotain mutta mä sitten taas tykkään kaikesta eikä pääosassa ole niinkään se mitä on vaan se, ettei mun tarvitse itse tehdä. Kakku on ihan hyvää pakasteallasversionakin. Lounaaksi oli makkarakastiketta ja makaronia ja päivällinen hoitui kebab-pitsareissulla tänä vuonna. Kelpasi. Se on pääasia, ettei mun tarvitse ideoida eikä miettiä ruokia. Teen sitä arkena koko ajan kuitenkin. Mä olen meillä päävastuussa ruokahuollosta, joten lepopäivä siitä on erittäin tervetullut.
Muuten äitienpäivän ohjelma oli sellaista, mitä me yleensäkin tehdään. Ulkoillaan ja leikitään. Paitsi että nukuin yövuoron takia pitkät päiväunet. Harvemmin nukun päiväunia.
Omaa äitiä tai miehen äitiä ei äitienpäivänä tavata yleensä, koska kummankin luokse on välimatkaa. Anoppi asuu lähempänä mutta ei meillä sielläkään tapana oo poiketa. Mummot saa aina jotakin postin välityksellä ja sitten soitellaan itse päivän aikana.
Sellainen päivä, tärkeä päivä. Kivaa, kun on poikkeuksia arkeen välillä. Kirjoitan äitiydestä enemmän ehkä vielä jonain toisena päivänä, saa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti